NNäkövamma ei vaikuta vain fyysisesti vaan myös henkiseen jaksamiseen. Arjen pyörittäminen on toisinaan todella raskasta, kun kaikki asiat tulisi muistaa ja esineiden sekä tavaroiden hakeminen on hankalaa. Ruokakaupassa käyntiä varten on tehtävä hyvä kauppalista mutta kaupassa käynti venyy helposti jokuseen tuntiin, koska lista ei ole välttämättä loogisessa järjestyksessä.

Tämä kaikki korostuu varsinkin, jos avustaja vaihtuu usein. Ruokakaapin yksitoikkoisuus voi alkaa ärsyttää kun kaupasta tulee ostettua samoja tuttuja tuotteita ja uutuudet jäävät maistelematta kun niitä ei hyllystä huomaa ostoskoriinsa laittaa.

Harvemmin tapahtuvista kauppareissuista esimerkiksi lapselle vaatteiden osto on melko kuormittavaa koska helposti kaikki vaatteet näyttävät samalta ja vaatteiden yksityiskohdat ja kuvat jäävät helposti huomioimatta. Hyviä kirppislöytöjä ei välttämättä jaksa etsiä, mikä lisää näin taloudellista kuormaa. Kaikenlaisten tavaroiden ja palveluiden vertailu ja hankinta kuluttaa helposti paljon aikaa sekä henkisiä resursseja.

Olisikin tärkeää että vammaiselle henkilöille annettaisiin mahdollisuus palkata avustajia tarpeen mukaan ja tämän tarpeen tietää vain vammainen itse. Hyvien avustajien saaminen on hankalaa ja sitä ei helpota, jos vammainen ei voi luvata työtunteja avustajalleen.

Vähäinen apu saattaa vaikuttaa myös vammaisen lapsiin koska iltamyöhään sijoittuviin harrastuksiin ei ole turvallista aikuista kuljettamassa vaan vähäiset avustajatunnit kuluvat perustarpeiden täyttämiseen. Mahdollisuus saada motivoitunut avustaja vähenee, jos avustajan tuntimäärä on vähäinen ja tunteja joutuu pätkimään tarpeen mukaan.

Yleisesti annetaan ymmärtää, että avustajia olisi helppo löytää lyhyisiin työvuoroihin mutta henkilökohtaisesti olen eri mieltä. Olen myös pohtinut, jäävätkö avustettavat usein ilman apua, kun flunssakausi iskee ja avustajat jäävät sairaslomille. Myös työnantajan ja hänen perheenjäsentensä sairastelu saattaa aiheuttaa haasteita.