Kuten moni meistä tietää Itsenäisen Elämän Liike syntyi 1970-luvulla. Vammaiset ihmiset eri puolilla maailmaa heräsivät ajatukseen, että heidän on tehtävä asioille itse jotain, jotta yhteiskunta olisi helpompi paikka elää.
Vuosien varrella olen nähnyt järjestön kehittyvän ajan mukana. Olemme kohdanneet monia haasteita, mutta olemme aina löytäneet keinon selviytyä niistä yhdessä. Yksi merkittävimmistä saavutuksistani oli, kun minut valittiin puheenjohtajan luottamustehtävään neljäksi vuodeksi. Tämä oli suuri kunnia ja vastuu, ja tein parhaani edustaakseni järjestöä. Luottamustehtävässäni kohtasin monia tilanteita, joita en olisi koskaan uskonut kokevani. Olin mukana neuvotteluissa, joissa päätettiin tärkeistä asioista ja jouduin tekemään vaikeita päätöksiä. Opin paljon johtamisesta, yhteistyöstä ja siitä, kuinka tärkeää on kuunnella ja ymmärtää toisia ihmisiä.
Muistellessani mennyttä aikaa, tunne oli kuin syksyn lehdet putoilevat tuulessa maahan ja pieni orastava suru täytti mielen. Oma tunne epäonnistumisesta hiipi mieleen. Toisten arviot minusta ja voimavaroistani, tekemisistäni, tuntuivat epämiellyttäviltä. Koko elämäni olen joutunut kuuntelemaan toisten arvioita jaksamisestani. Mietin, eikö itsenäiseen elämään kuulu myös arvioida omat voimavarat. En rupea pyörimään itsesäälissä, vaan annan mieleni olla avoin uusille tuulille ja nyt oli aika jatkaa eteenpäin. Luottamushenkilöt valitaan demokraattisesti ja se on järjestön oikeus.
Eräänä päivänä, kun istuin toimistolla ja katselin ulos ikkunasta ja odottelin kokouksen alkua, tajusin, kuinka paljon olin kasvanut ja kehittynyt näiden vuosien aikana. Olin ylpeä siitä, mitä olin saavuttanut, mutta tiesin myös, että matkani ei ollut vielä ohi. Edessä oli vielä paljon haasteita ja mahdollisuuksia, mutta vielä en tiedä, missä kohtaan seuraavat haasteet. Olen valmis kohtaamaan tulevaisuuden avoimin mielin ja sydämin.
Kun katson taaksepäin, näen, kuinka tärkeää on ollut olla osa tätä järjestöä. Se on antanut minulle mahdollisuuden kasvaa ammatillisesti ja henkilökohtaisesti. Olen oppinut, että itsenäinen elämä ei ole itsekästä elämää, vaan se vaatii rohkeutta kohdata uusia haasteita ja kykyä ymmärtää ja arvostaa toisia ihmisiä. Tiesin, että minulla oli vielä paljon opittavaa ja koettavaa. Ihminen ei ole koskaan valmis.
Toivotan uudelle hallitukselle paljon onnea ja menestystä. Antakaa kaikkien kukkien kukkia, niin puutarhasta tulee kaunis.
